Minä olen minä olen

Asioilla on tapana muuttua, samoin olosuhteilla, ajtuksilla, ihmisillä. Kaikki muuttuu ja oikeastaan se on "luonnollinen" prosessi. Fysikaalisesti voidaan todeta, että entropia kasvaa eli luonto pyrkii kohti suurempaa epäjärjestystä. Yliluonnollinen sen sijaan pysyy. On mielenkiintoista, että Jumala ilmoittaa omaksi nimekseen raamatussa: "Minä olen se, joka minä olen."

Jumala on! Hän on ainoa muuttumaton tekijä maailmankaikkeudessa. Jumala on ajaton ja ikuinen. Mitä sitten ajattomuus ja aika ovat? Aika voidaan nähdä yhtenä ulottuvuutena, oikeammin tilana. Yhtälailla, kuin on olemassa pituus, korkeus ja leveys on olemassa ulottuvuus nimeltä aika. Aika on itseasiassa tilassa tapahtuvaa muutosta. Siinä missä ei ole muutosta, siinä ei ole myöskään aikaa. Syy miksi Jumala ei ole aikaan sidottu, on se, että Hän on On, Hän on muuttumaton. Aika lähtee siellä käyntiin, missä alkaa muutos.

Minä olen koska en ole

Lainaten filosofi Herakleitoksen lauselmaa totean: "Kaikki virtaa!" Tällä hän tarkoitti jatkuvaa muutoksen tilaa, joka maailmassa vallitsee. Herakleitos itse luopui kuninkaallisesta sukuetuudestaan, voidakseen elää omalle intohimolleen. Hän suhtautui kriittisesti ihmisiin ja eli eristyksissä yhteiskunnasta. Herakleitoksen mukaan suurin osa ihmisistä elää kuin unessa ilman, että koskaan heräävät todella ajattelemaan. Eräs hänen tunnetuista ajatuksistaan pitää sisällään ajatuksen, ettei kukaan voi astua kahdesti samaan jokeen, koskei astuja eikä joki ole enää sama. Kaikki tuntuu muuttuvan, eikä mikään näytä pysyvän. Siihen on niin helppo yhtyä, mutta... Herakleitos jatkaa: "Minä olen, koska en ole." Joku taisi joskus sanoa hieman päinvastaista: "Minä olen minä olen." Siitä enemmän jatkossa.