Pohdintoja kuolemasta

Kuolema on olemismahdollisuus, jonka täälläolo itse on aina jo omaksunut. Täälläololla itsellään on kuolemassa edessään oma itsensä omimmassa olemiskyvyssään. Tässä mahdollisuudessa täälläolossa ei ole kyseessä vähempää kuin oma maailmassa-oleminen. Täälläolon kuolema on mahdollisuus, jossa sillä ei enää ole kykyä olla täällä. Jos täälläololla on tänä mahdollisuutena edessään itsensä, se on kokonaan jätetty omimpaan olemiskykyynsä. Näin itselleen edessäolevana kaikki suhteet toiseen täälläoloon on vapautettu. Tämä omin, riippumaton mahdollisuus on samalla äärimmäisin. Olemiskykynä täälläolo ei kykene sivuuttamaan kuoleman mahdollisuutta. Kuolema on täälläolon kertakaikkisen mahdottomuuden mahdollisuus. Näin kuolema paljastuu omimmaksi, riippumattomaksi ja sivuuttamattomaksi mahdollisuudeksi. Sellaisena kuolema on jotain erityistä edessäolevaa.

-Martin Heidegger