Katson peiliin, mutta näen vieraat kasvot
Näen kasvot, jotka eivät hymyile
Silmät, väsymyksen uurtamat,
Täynnä tyhjyyttä
Yritän hymyillä, väkinäisesti
Haluaisin itkeä, mutten kehtaa
En tuon tuntemattoman nähden
Se, joka minua katselee, on tuska
Suru on sen nimi, joka on sen silmissä
Käännän katseeni pois ja itken
Katson jälleen peiliin nähdäkseni nuo vieraat kasvot
Kasvot, jotka ovat itkeneet, itkeneet salassa
Myötätunnostako sinä itkit kanssani,
Sinä jonka taidankin tuntea
