Jos en piiloutuisi sinulta...
Vaan näyttäisin minuuteni miellekartan
Haluaisitko ymmärtää niiden välimatkojen pituutta,
Vakavien kasvojen naurua, sen sävelen toistuvaa tahtia
Vakavoituisitko, jos näyttäisin sen revityn seinän,
Turvapaikan, vanhan sillan, siirrettyjen tavaroiden jättämät haalistuneet jäljet
Pysähtyisitkö hetkeksi odottamaan laskuvettä,
Jos kantaisin sinut sen ajatuksen toiselle puolelle
Odottaisitko tyhjällä kadulla valojen vaihtumista
Pitäisitkö silloin kädestä kiinni, nojaisitko vasten tuulta
Ja hymyilisit kanssani
Sulkisitko silmäsi sen polun varrella, joka peittyy katseisiin
Vaikenisitko siinä huoneessa, jonka seiniä kannattelee hiljaisuus
Voisinko näyttää sen universumin rytmin,
Sen seinillä olevat oudot sanat
Tulisitko kanssani katsomaan omenapuun kukkaa
Juuri ennen kuin tuuli varisuttaa sen pois
Kiipeäisitkö sen ruostuneen veräjän ylitse
Sen, jonka lukkoa ei henno särkeä
Kulkisitko niitä portaita pimeisiin huoneisiin
Ja itkisitkö siellä kanssani
Saisinko pitää sinusta lujasti kiinni
Sen risteyksen luona, jossa aina tuulee
Kuuntelisitko niitä sanoja, jotka kulkevat vain tuulen mukana,
Sanoja, joita kuiskataan
Pitäisitkö minut salaisuutena ja
...Antaisitko silloin löytää itsesi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
mä en jotenki ikinä oo ajatellu et kirjottaisit. vaikka oot kyllä sen tyylinen ihminen. kirjotat kauniisti.
http://mii-a.blogspot.com/
okei no kuulosti ehkä vähän teennäiseltä, olen pahoillani mut ajattelin noin oikeesti.
kiitos, kiva kuulla :)
Mattis! En mä oo tiennyt, et osaat jotain tällasta! :O Luin tän, niin tuli vähän pala kurkkuun. Sit luin vanhan runon Kadonnut ja aloin itkeä. Mut älä vaan kerro sitä kenellekään.. :)
monet lahjakkaat kirjoittaa salassa.
sanoo nimimerkki timantteja löytänyt.
Lähetä kommentti